Honkajoen historia

Honkajoki sijaitsee Pohjois-Satakunnassa aivan Etelä-Pohjanmaan rajalla. Honkajoki on Suomen vähäjärvisin kunta, mutta järvien puuttumista korvaavat upeat jokimaisemat: Karvianjoki ja Kodesjoki. Näitä jokilaaksoja lukuun ottamatta maaperä on varsin karua hietikkoa ja somerokangasta. Tämä karuus yhdistettynä pitäjän suurten soiden aikaansaamaan hallaan on vaikeuttanut maanviljelyä Honkajoella, mutta toisaalta muokannut asukkaista sitkeitä ja peräänantamattomia raivaajia.

Honkajoen nimestä on ollut käytössä useampiakin versioita. Aluksi on käytetty nimityksiä Hongo, Hongojoki ja ruotsinkielistä versiota Hongajoki. Kirkonkylästä tuli asukkaan mukaan Hongon kylä, nimisana Honko tarkoittanee yhdestä honkapuusta veistettyä ruuhta tai jokivenettä. Näin koko kunnan nimeksi vakiintui Hongonjoki. Nykyisen asunsa kunnan nimi sai vuonna 1930 kunnanvaltuuston päätöksellä, jonka Valtioneuvosto vahvisti vuonna 1951.

Honkajoen varhaisimmasta asutuksesta on todisteena Myllyluoman kivikautinen asuinpaikka. Paikalta on löydetty asumuksen jäännökset, jotka ovat peräisin niin sanotun Suomusjärven kulttuurin ajoilta noin 7000-4200 e.Kr. Kota on jälleenrakennettu museoviraston piirustusten mukaan Jyllin leirikeskuksen läheisyyteen.

Nykyinen asutus Honkajoella sai alkunsa vasta 1600-luvun lopulla, jolloin ensimmäiset uudisraivaajat saapuivat. Asutuksen kasvaessa 1700-luvulla Honkajoen asema muuttui sikäli omituiseksi, että se kuului hallinnollisesti Ikaalisten pitäjään, mutta kirkollisesti Isojoen kappeliseurakuntaan. 1800-luvun alussa väkiluvun kasvettua riittävän suureksi ryhdyttiin paikkakunnalle hankkimaan omaa kirkkoa ja pappia. Lupa kirkon rakentamiseen saatiin vuonna 1804, oma pappi kuitenkin vasta vuonna 1815. Tuolloin Honkajoen seurakunnassa oli 704 asukasta. Kappelioikeudet Honkajoki sai vuonna 1864 ja seurakunnallisen itsenäisyyden 1891.

Hallinnollinen ero Kankaanpään pitäjästä tapahtui maaliskuussa 1867, jolloin pari vuotta aiemmin annetun asetuksen mukaisesti Honkajoellakin perustettiin kunnan hallintoa varten kuntakokous ja kunnallislautakunta. Käytännössä muutos oli varsin vähäinen. Tätä osoittaa sekin, että sekä kirkon- että kuntakokouksen pöytäkirjat kirjoitettiin aluksi samoille sivuille. Kunnallinen itsenäisyys saavutettiin hankalana aikana. Suurten nälkävuosien koetellessa maatamme vuosina 1867-1868, nousi kuolleisuus Honkajoellakin rajusti; lähes joka 10. asukas menehtyi.

Nälkävuosien jälkeen väestönkasvu lähti kuitenkin nousuun ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Honkajoen väkiluku oli jo yli 4000 henkeä. Vuoden 1998 alussa Honkajoen väkiluku oli 2267 henkeä. Väki on siis vähentynyt lähes puoleen huippuvuosien luvuista. Tämä selittyy pitkälti elinkeinorakenteen muuttumisella. Maatalouden koneellistuminen ja muuttoliike kaupunkeihin on laskenut väkilukua.

Palvelut työllistävät noin 35 prosenttia ammatissa toimivasta väestöstä. Hyvästä palvelutasosta osoituksena on Honkajoella viime vuosina toteutetut suuret rakennushankkeet: monitoimitalo Honkala monipuolisine harrastusmahdollisuuksineen ja kokoustiloineen, vanhainkodin ja lukion peruskorjaukset sekä uuden kirjaston rakentaminen. Lisäksi kunta on tukenut rakentajia pitämällä tonttien hinnat erittäin huokeina.

Elinkeinorakenteen muuttumisesta huolimatta Honkajoki on maalaiskunta, lähes puolet väestöstä saa toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Suomen liittyminen Euroopan Unioniin on luonut entistä suuremman tarpeen kehittää kunnan pääelinkeinoja. Osoituksena tästä on erikoistuminen mm. lasinalais-, puutarha- ja vihannesten viljelyyn. Maataloustuotteita jalostava elintarviketeollisuus on kunnan tärkein teollisuuden ala. Sitä edustavat mm. lihanjalostusyritys ja teurasjätteitä jalostava yritys.

Jos aiemmin Honkajoen runsaista soista oli haittaa maataloudelle ja pellonraivaukselle, ovat nykyään kauniit suonäkymät osa honkajokista luontoa, Huidankeitaalla olevalle soidensuojelualueelle on rakennettu luonnon tarkkailijoille ja retkeilijöille pitkospuupolkuja ja lintutorni. Soita on ryhdytty 1970-luvulla käyttämään myös taloudellisesti hyväksi, Honkajoki on keskeinen turvetuotantoalue Pohjois-Satakunnassa, täältä viedään turvetta mm. Tampereen ja Porin lämpövoimaloihin.

Asuminen pienessä kunnassa ei tarkoita sitä, että asiat ovat huonommin kuin kaupungissa vaan pikemminkin päinvastoin: luonto on lähellä, liikuntamahdollisuudet hyvät, koulutus niin peruskoulussa kuin lukiossakin yksilöllistä. Yritystoimintaa ajatellen Honkajoki on liikenteellisesti sopivan matkan päässä niin Porista kuin Tampereesta ja Vaasastakin. Tähän kun vielä lisätään vahva kotiseututietoisuus, joka näkyy vuosittain Honkajoella järjestettävien markkinoiden kävijämäärissäkin sekä luja usko tulevaisuuteen voidaan täydellä syyllä todeta, että Honkajoella on hyvä asua tulevaisuudessakin.

Myytävänä kunnanvirastossa:

Kirjat:

  • Honkajoen asutus ja olot Ruotsin vallan aikana 10€
  • Ikaalisten entisen emäpitäjän historia, osat 1-3 10€/kpl
  • "Pohjosen porstuas, Hämeen hännillä" Honkajoki kunnallisen itsehallinnon aikana 10€

Honkajoen isännänviiri 50€